torstai 30. joulukuuta 2010

Vapaapäivänä


Pyhien väliin mahtui sujuvasti yksi retkipäivä. Suuntasimme siis Porvooseen. Tosin edellisenä iltana vaihteluakaipaavana ihmisenä olin jo valmis lähtemään perheen kanssa niin Ruotsinlaivalle kuin kaupunkimatkalle Köpikseenkin, jonnekin pois kotoa.

Koska ideani eivät saaneet kannatusta muissa perheenjäsenissä, päädyin Porvooseen. Onhan sekin poissa kotoa olemista ja joulun karistamista jaloista sekä tarkoittaa hyvää seuraa ja ostoksia.


Olen kertonut teille jo aikaisemmin tehneeni ostoksia Sevelynistä, mutta nyt pääsin paikalle ihastelemaan uutukaisen kaupan ihanuuksia ja kaunista esillepanoa. Täydellinen paikka tehdä ostoksia pikkuväelle.

Ostosten lomassa tein pikkuisen myös töitä Charlotan kanssa. Voinkin ilokseni kertoa, että Huldan Huoneessa järjestetään pian Uuden Vuoden arpajaiset 100 tuhannen kurkistajan kunniaksi. Ja yllätys, yllätys arpajaisvoitto liittyy noihin suloisiin purnukkarivistöihin, jotka komeilevat tuolla kuvassa kaupan hyllyillä ja pian myös Huldiksen hyllyillä.

Mutta ennenkuin pistetään arpajaiset pystyyn, esittelen myös ostokseni tuolta ja toisaalta, jotain siis lapsille, mutta myös itselleni löysin.

Matkaseuralaiselle kiitos ja loistavalle, paikalliselle guidelle myöskin!

Iloa ja valoa, Noora

torstai 23. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua


Hyvää Joulua teille kaikille, jotka Huldan Huoneessa olette vierailleet!

Käynnistänne on ollut paljon iloa. Siitä lämmin kiitos!

Iloa ja valoa Jouluunne, Noora

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Juhlan kunniaksi



Juhlan kunniaksi myös tuolit pukeutuvat parhaimpiinsa.
Tänään uskaltauduin vain hieman uusia huppuja sovittamaan.

Illan ohjelmassa on pöytäliinojen silitystä, lämpimiä voileipiä ja glögiä.

Lähellä ollaan jo;
läheisiä saapuu matkojen takaa,
jouluisia piipahtamisia ovella,
sukulaisvierailuja.

Joulu tuoksuu ja tuntuu jo!

Iloa ja valoa, Noora

tiistai 21. joulukuuta 2010

Tyttöjen asut



Tässä punajuuri-vuohenjuustokiekkojen paistamisen lomassa tulin näyttämään tyttöjen aattoasut, joista jo aikaisemmin kerroin.

Olin ajatellut jotain tylliunelmaa, mutta pääduinkin sitten näihin velyyrimekkoihin. Näillä on varmasti meillä enemmän käyttöä. Menevät kivasti ihan päiväkodissa mukanatulleiden, väreihin sopivien leggareiden kanssa. Toisaalta luulen, että asuista tulee myös juhlavat, kun niihin yhdistetään oikeanlaiset asusteet.

Aivan varmasti ne ovat ainakin mukavat päällä, mikä on tärkeintä niillä pakkasilla, mitä aatoksi on ennustettu. Joulu taidetaan viettää ihan sisätiloissa.

Taatelikakut ovat paistettu ja nyt on viimeinen kiekkopelti uunissa. Täytyy mennä vartioimaan, etteivät kärtsähdä. Toivotan mukavia jouluvalmisteluita teille!

Iloa ja valoa, Noora

maanantai 20. joulukuuta 2010

Jouluviikko



Ihana, rauhallinen hetki sattui keskelle päivää. Sain paketoitua päiväkotiin tädeille lahjat kiitokseksi kuluneesta syksystä. Purkitin viimeiset sinapit kylänaapureille joulutervehdyksiksi. Keitin hyvät kahvit ja syttelin kynttilät.

Jouluviikko.

Lahjat on hankittu. Siivous on tehty. Kuusi on koristeltu. Huomenna alkaa pitkä joululoma.

Taatelikakku tekemättä, lahjat paketoimatta, punajuurikiekot paistamatta.

Ja nyt heräsi Selma pihalla!

Iloa ja valoa, Noora

perjantai 17. joulukuuta 2010

Ostoksia verkkokaupoista


Näin joulun alla on tullut tehtyä paljon ostoksia erilaisten nettikauppojen kautta. Toisesta kaupasta kermakakkutyynyä, toisesta leimasimia, kolmannesta liinoja sekä vaatteita.

Nettiostaminen on minulle vielä varsin uutta, ja olenkin aina pyrkinyt asioimaan oikeiden ihmisten kanssa, sillä arvostan hyvää palvelua. Ensimmäisiä ostoksia tein verkosta ehkä noin viisi vuotta sitten. Tuolloin suosikkikaupastani lähetettiin aina ostosten mukana pieni juttu; pilkkuservetit tai ruusukortti kiitoksena tilauksesta. Lähetyksen paketointiin oli myös aina kiinnitetty erityishuomiota. Persoonaton ostaminen sai siten jonkinlaiset kasvot.

Viime aikaisia ostoksia purkaessani, olen ihmetellyt niiden tylsyyttä. Nykyiset lähetykset sisältävät vain pahvia ja muovia, ei hyvänjouluntoivotusta saatikka sitten polkkakarkkeja tai silkkipaperia, ei kiitosta tilauksesta tai asiakkaan huomioimista. Kauniiden nettisivujen ilmeen haluaisin jatkuvan lähetyksen mukana kotiini asti.

Tässä menneellä viikolla tajusin Siirin kasvaneen ulos juhlamekostaan. Mekosta, jonka tilasin Sadulta Villa Harmoniesta. Sen mukana tuli muuten polkkakarkkeja lapsille (jotka äiti söi) ja, mekko oli kauniisti paketoitu!!!

Tiesin, että Porvooseen on hiljattain avattu uusi lastenvaatekauppa Sevelyn, jonne soitin. Ja Charlotan tyyliin täysin luottaen sain mekot niin Siirille kuin Selmallekin. Asia hoitui ilman kiertelyä kaupungilla, suit sait sukkelaan. Seuraavana päivänä posti toi paketin.

Ja katsokaa pakettia! Ihana! Kaunis! Tyylikäs! Aivan kuin itse kauppakin ja sen vaatteet. Käykääpä kurkkaamassa!

Niin, meidän tyttötrio pukeutuu jouluna rennosti; väreinä harmaa maustettuna puuteriroosalla ja lilalla.

Tiedättekö, tilasin verkkokaupasta myös kattolistoja. Jostain syystä en odottanyt lähetykseltä mitään, en silkkipaperia tai pilkkukortteja. Mutta silti listat ovat paikoillaan (!) ja katto on valkoinen.

Iloa ja valoa, Noora










tiistai 14. joulukuuta 2010

Pienen tytön elämää


Täällä me pidellään pakkasta, Tyyne ja minä sekä Selma tietysti. Jos tuo pakkanen ei pian lauhdu, meillä ei kohta ole enää niin kovin kivaa...

Tyyne on 2-vuotias omantiensä kulkija. Syö nakkeja, kun on nälkä kello 11: "Anna mulle ruokaa tänne heti!" Ja silloin on ruokaa annettava, oli se valmista tai ei. Tosin nakkeja meillä on aina varalla.

Tyyne leikkii mielellään päiväkotia. Komentaa sujuvasti Pupua, kaksosia, Aapoa, Oskaria ja Tuija-vauvaa. Kokoajan on leikkiessä kiire ja paljon on touhua.

Tyyne ei pelkää tonttua, joka ikkunan takana vakoilee ovatko lapset kilttejä. Uhkailu lahjoittajäämisestä ei auta, lahjonta on ainut keino saada hänet ruotuun, edes jonkinlaiseen. Meillä on aina varalla tikkareita.

Tyyne puhuu koko päivän taukoamatta ja maksimissaan metrin päässä minusta. Ei ole väliä vastaako kukaan tai kuunteleeko kukaan tai onko puhe oikeaa, Tyyne vain puhuu ja on äänessä. Koska ulkona on pakkasta, ei Selmaa voi nukuttaa ulkona rauhassa Tyyneltä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Selma saa rauhaa nukahtaa, koskaa Tyyne puhuu vieressä ja imettää vauvaansa.

Kuvassa Tyyne puhuu kännykkään. Mukana menossa on aina myös kassi ja paljon papereita. Puhuessaan hän huokailee syvään ja pyörittelee silmiään. Puhuu "koruista" ja tekee merkintöjä papereinsa ja huokailee jälleen. Lohdullista on kuitenkin se, että mukana on myös tuo nukke-rassu, tosin nytkin hautautuneena papereiden alle.

Tyyne laskee sujuvasti vaikka kuinka pitkälle, osaa aakkoset, laulaa ja tanssii.

Mutta Pekka Pouta, lauhduta se pakkanen, jooko! Ja Joulupukki, laske niiden päiväkerhojen ikärajaa...

Tyynestä toiseen lapseeni. Kuulin tänään, että pojallani on niin hyvä itsetunto, että pienen samurain tavoin hän tulee elämässään pärjäämään. Se on parasta mitä olen kuullut! Juuri siihen olen pyrkinyt. Eilen nukahtaessaan hän sanoi tulevansa Suomenmestariksi jaliksessa, jääkiekossa, sählyssä, formuloissa, jääpallossa... "Sinä olet jo mestari, kultaseni," vastasi hänen äitinsä siihen.

Nyt jäätelöä, sillä kaikki nukkuvat- myös Typy!

Iloa ja valoa, Noora

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Jouluinen viikko


Tähän päättyvään viikkoon on mahtunut paljon jouluista puuhastelua, tohinaa ja touhua. On ihmetelty Mamman luona pikkujouluissa ikkunasta, kun tonttu vilahteli saunan takana.



Tässä koko serkuskatras, joka hetkeksi saatiin samaan paikkaan.



Poikkesin myös tunnelmallisen Kenkäveron pappilan yötapahtumassa.


Kotiinviemiseksi lämmintä leipää. Luultavasti myös Selman paketista löytyy aattona suloinen lammas.



Olemme myös ehtineet leipomaan pipareita. Meillä ne leivotaan aina Paraisten piparkakkujen ohjeella. Mielestäni piparit ovat parhaita taikinana, mutta lapsille ne kovasti maistuivat.




Meillä jouluun kuuluu myös sinapin valmistus. Kuvassa näkyvä sipappijauhepurkki on 20 vuotta vanha ja sisältää sen Mumman kuuluisan sinapin ohjeen. Nykyisissä purkeissapa ei enää ole tätä herkkusinapin ohjetta, jota salaisuutena varjellaan.

Purkit saavat vielä koristeet ylleen ja sitten ovat valmiita hyvänjouluntoivotuksia.



Viikko huipentui joulukukka ja -kranssi-iltaan, kun joukko naisia kokoontui meille. Glögin ja ihanan joulumusiikin tahdissa syntyi ihastuttavia jouluisia hyasintti- ja amaryllisasetelmia ja puksuskransseja. Paljon perinteitä sisältävään jouluuni syntyi tänään uusi perinne, sen verran mukavaa puuhaa tuo yhdessä puuhastelu oli.


Kiitos tytöt käynnistänne, oli mukavaa viettää kanssanne jouluinen hetki!

Viikko on ollut niin täynnä ohjelmaa etten ole blogeissannekaan ehtinyt piipahtamaan. Nyt minulla onkin monen monta luukkua avattavani teidän joulukalentereistanne. Sinne siis!

Rauhallista illanjatkoa ja iloa alkavaan viikkoon!

Iloa ja valoa, Noora

perjantai 3. joulukuuta 2010

Uusin Molly


Minun on pitänyt näyttää tämä Tampereen ostokseni jo aikoja sitten. Tunika on kuitenkin ollut niin kovassa käytössä, että aina se on ollut joko pidossa tai pyykissä tai odottamassa silittämistä. Mutta nyt se on tässä!

Käytin Selman puolivuotiskuvassa Tampereella samassa kuvaamossa missä muutkin lapset on kuvattu. Kuvausmatkalle pääsin kuitenkin lähtemään hyvissä ajoin, joten minulla oli aikaa kierrellä kauppoja. Katsastin Stockan joulujutut, moikkasin Virpiä ja ihastelin Kukkaikkunassa.

Oudon tunnelman vallitessa työnsin nukkuvaa lasta vaunuissa kaupasta toiseen. Kaikki oli niin tuttua ja kaikki oli ennallaan. Oli täysin luontevaa moikkailla tuttuja työkavereita aivan kuin olisimme viime viikolla juuri nähneet. Olisin voinut ihan hyvin hypätä bussiin ja ajaa kotiin.

Kuvat Selmasta onnistuivat hyvin ja mikä tärkeintä kävin myös Miiran luona keskustan Putiikissa. Odd Mollyja oli taas ihana valikoima, ja päädyin tuohon ylläolevaan. Tunikan väri, johon olen suorastaan jumittunut, tulee aika hyvin esiin tuossa salamalla otetussa kuvassa. Malli on kiva ja kirjailut suloiset.

Olen käyttänyt paitaa paljon ja ostokseeni olen erittäin tyytyväinen. Putiikissa olisi ollut kaiken muun lisäksi myös ihana Mollyn pipo, jota en kuitenkaan sillä hetkellä raaskinut ostaa. Että jos joko Miira tai Joulupukki luette tämän, voisin lisätä sen listalleni. Löytyisiköhän sitä vielä? Täytyy kilauttaa kaverille...

Iloista pikkujouluviikonloppua!

Iloa ja valoa, Noora


torstai 2. joulukuuta 2010

Taloja ja tunnelmia


Tehdäänpä kurkistus Huldan Huoneen joulutunnelmiin.

"Porsaita äidin oomme kaikki..."


"Pikkuinen tonttu se hyppeli näin, jalassa tossut väärinpäin..."



"Lahjat peittyy kääröihin..."






Siihen loppui minun joululaulutuntemukseni ja ehkä myös aikani sekä mielikuvitukseni. Joululauluja on kuitenkin lisää luvassa viikonloppuna, kun sukumme kokoontuu perinteisiin pikkujouluihin jälleen. Mamman luona tarjoillaan 30 herkkusuulle itsetehdyt jouluruuat lanttulaatikoista rosolleihin.

Ohjelmaakin on perinteisesti aina ollut. Milloin Heinähattu ja Vilttitossu-teatteriesitys, jonain vuonna hauskoja leikkejä, joihin osallistuvat niin aikuiset kuin lapsetkin. Tälle vuodelle ohjelma on vielä auki, mutta eiköhän jotain kivaa vielä keksitä.

Punaisen saunan takaa on pikkujouluissa nähty myös tontun vilahdus ja vilkutus. Tontun nähneet lapset ovat näkemisenarvoisia ja ne ilmeet ovatkin tallennettuina. Hiippalakin jättämiä jalanjälkiä käydäänkin sitten saunareissulla ihmettelemässä.

Lumista loppuviikkoa toivotan teille kaikille kurkistelijoille!

Iloa ja valoa, Noora



maanantai 29. marraskuuta 2010

Joulua kohti





Adventtitunnelmissa oltiin meilläkin viikonloppuna. Aamulla perinteisesti sytytettiin kynttilä. Olimme suunnitelleet pappilan joulutapahtumaan osallistumista sekä joulupukin hevosajelua päiväksi, mutta kovan pakkasen takia tapahtuma jäi meidän perheeltämme väliin.

Jouluhommatkin ovat pikkuhiljaa käynnistyneet saunanpesemisellä. Siiri pääsi eilen osallistumaan siivousoperaatioon, kun Mumman kanssa siivosivat keittiönkaappeja jouluisen musiikin tahdissa. Vietimme myös pienimuotoisen glögihetken ystäväperheen kanssa. Ja ilta huipentui suuriin finaalitunnelmiin. Nyt kysynkin, onko elämää BB:n jälkeen? :)

No, onneksi tulee joulu ja sen kiireet...



Kovien pakkasten ansiosta mieheni on jäädyttänyt lapsille kentän pihallemme. Luistimilla sitä ei vielä olla päästy testaamaan, mutta hyviä vetoja siellä kyllä lähtee. Toivotaan siis pikkupakkasta vielä jatkossakin.

Voi olla, että ensi kesänä joudutaan nurmikon istutushommiin, mutta onpahan meillä nyt pihalla ihan oma kenttä. Tämä on kuulema tapa Kanadassa, Gretzkyllä on ollut jopa isänsä rakentama kaukalo pihallaan. Eli yrityksestä ei ainakaan voi ura jäädä kiinni, ehkä sitten jostain muusta! Kyllä me ainakin yhdet rusettiluistelut vielä kentällä pidetään.

Aurinkoista pakkaspäivää toivotan teille ja mukavaa viikonalkua!

Iloa ja valoa, Noora

maanantai 22. marraskuuta 2010

Mietteitä rakennekynsiäitiydestä ja muusta


Tuli sitten pidettyä pieni blogitauko. Vietimme koko perheen voimin isyyslomaa viikon verran ja täytyy tunnustaa, että näin kiireistä lomaa ei minulla olekkaan ollut. Useana päivänä jopa aikataulua piti kalenteristani tarkistaa, että olin oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. Mieheni pääsikin sitten tänään töissä kehuskelemaan isyyslomallaan, jonka kirjaimellisesti vietti lasten kanssa vaimon huidellessa ties missä. Sai kuuleman mukaan tällä paljon kehuja naispuoleisilta työkavereiltaan.

Kiireen ja asioiden hoitamisen keskellä ehdimme myös Espooseen. Ja jotta tuo matka ei olisi ollut liian yksinkertainen lasten kanssa, tein sieltäkäsin Selman kanssa kuvausmatkan Tampereelle.

Tämän postauksen nimi pitäisi oikeasti olla "Tampereen tuliaisia," mutta en kehtaa tehdä kahta vaatejuttua peräkkäin. Te taatusti tiedätte missä kävin ostoksilla! Niistä siis seuraavaksi...

Mutta sieltä Espoossa luin veljeni vaimon Sport-lehteä ja silmiini osui läheltäliippaava otsake rakennekynsiäitiydestä. Ihan huippu Katarina Westin kirjoittama artikkeli; humoristiseensävyyn kirjoitettu, mutta niin totta!

Jutun mukaan rakennekynsiäitiydellä ei ole mitääntekemistä kynsien kanssa, vaan kyse on kontrollista. Oman elämän kontrollista, joka iskee suurissa murroskohdissa juuri siksi, ettei elämää voi hallita.

"Rakennekynsiäiti on rakennekynsiäiti juuri siksi, että rakennekynnet ovat sitä kaikkein epäkäytännöllisintä turhamaisuutta jo normaalissakin elämässä. Saatikka sitten vauvan syntymän jälkeen, kun vessassa käyntikin on luksusta."

"Rakennekynsiäitiys on kaikkea ja ei mitään- se on horisontissa näkyvä kangastus paremmasta elämästä, jota kohti jatkuvasti kurottelee, silti sitä koskaan täysin saavuttamatta."

Juttu on siis tarina siitä, että onko mahdollista olla sekä hyvännäköinen äiti että äiti yhtään kauempaa kuin sekunnin murto-osan. Ja vaikka sitä kuinka yrittäisi, aina tuntee olonsa riittämättömäksi. Täytyy olla Hyvännäköinen Hyvä Äiti, sellainen, jonka sielu venyy kaikkialle mutta pakaralihakset eivät veltostu koskaan.

Etsikää ihmiset tuo juttu käsiinne, en kyllä edes tiedä oliko se uusimmassa numerossa. Kannattaa lukea! Vai onko joku teistä jo lukenut tuon tekstin? Rakennekynsiäitiydessä on mielestäni jotain samaa kuin blogiäitiydessä. Kuulun siis auttamattomasti näihin molempiin kasteihin.

Tässä viikon aikana olen muutenkin miettinyt näitä kirjoittamisen aiheita. Taustatyötä olen siis tehnyt vaikken koneelle asti ole ehtinytkään. Oikeastaan kerran yritin, mutta satuin vierailemaan ensin yhdessä suosikkiblogissani eikä minulla mokomien kynttilänjalkojeni kanssa ollut enää mitään sanottavaa, ei yhtään mitään. Se toinen juttu oli niin hyvin kirjoitettu ja muutamassa yksinkertaisessa kuvassa oli kaikki. Laiton tietsikan kiinni ja menin sulattelemaan asioita. On kyllä hienoa, että täältä blogimaailmasta voi löytää tuollaisia hetkiä. Terveisiä Sinulle lähetän jos satut tämän lukemaan!

Viikon aikana olen tuntenut myös huonoa omaatuntoa siitä, etten ole tänne ehtinyt. Olen myös miettinyt, että mikä juttu tämä oikein on, onko tässä kirjoittelussa mitään järkeä. Ja päätynyt siihen lopputulokseen, että tämä on vaan kivaa ja teen tätä ihan itselleni itseni takia. En tarvitse tätä oikeastaan mainostamiseen eikä minun tarvitse uhata blogini sulkemisella jos juttu ei mene niinkuin toivoisin. Tätä kautta olen tavannut kivoja ihmisiä, saanut paljon vinkkejä elämään ja ihmisten jättämiä kommentteja on hauska lukea. Paljon kivaa ja kaunista siis!

Niin ja vaikka jossain kuvassani on valkoinen tyyny, olen saattanut kääntää siitä sen suklaisen kulman piiloon. Tai jos joskus pöytä on katettu, ei meillä servettejä laiteta Saarioisten pinaattilettujen kanssa. Uskon ja tiedän ettei Teilläkään niin tehdä; Teilläkin on pyykkikasoja tai pulautuksien tahrimat lattiat. Se etten juuri niitä kasoja tai tahroja esittele on juuri sitä missä rakennekynsiäitiydessäkin on kyse:

"On olemassa rakennekynsihetkiä, jotka kestävät sekunnin murto-osan ajan."

Mutta teennäisyyttä inhoan ja etenkin sitä, että se loistaa ruudulta tänne asti.

Nyt pesemään meikit naamasta. Äiti on opettanut että koskaan ei saa mennä nukkumaan meikit naamalla. Kauniita unia!

Iloa ja valoa, Noora

maanantai 8. marraskuuta 2010

Porvoontuliaisia


Viime viikkoisen matkani jälkeen olen kulkenut hymyssä suin tämä mekko päälläni. Kuvassa siis päivän asu ei ainoastaan tältä päivältä, vaan myös eiliseltä ja toissa päivältä ja...
Ewa i Walla.
Mekon saa pestä kuudessakympissä ja pistää sen jälkeen rumpuun kuivumaan. Tykkään niin paljon.

Olin siis katsastamassa kevään uudet korut. Tapasin Våga-korujen ihastuttavat, ruotsalaiset suunnittelijat ensikertaa sekä nautin suloisen Charlotan uuden uutukaisen showroomin tunnelmasta vanhassa kaupungissa. Ja tietenkin, ennen kotiinlähtöä kävin ostoksilla Charlotan kaupassa, joka on... En pysty sanoin kuvailemaan, en vain osaa. Te, jotka olette käyneet, tiedätte. Te, jotka ette ole, menkää itse kokemaan se!

Olen niin onnellinen ja tyytyväinen siitä, että saan Huldan Huoneen kautta tarjota teille mahdollisuuden noihin ihastuttaviin koruihin. Mahtavan suosionhan ne ovatkin jo saaneet osakseen, kiitos siitä kaikille asiakkailleni. Uuden malliston nähneenä, voin vakuuttaa teille korujen ystävät, että suosio on taattu myös jatkossakin. Tervetuloa siis!

Iloa ja valoa, Noora



torstai 4. marraskuuta 2010

Pistetään, pistetään bataattia poskeen


Hei, olen Selma ja ihan just 5 kuukautta. Halusin ikuistaa ensimmäisen ruokailuhetkeni teidän kanssanne. Äiti tarjoili minulle bataattia notkistettuna äidinmaidolla ja täytyy sanoa, että hyvää oli. Olenkin jo pitkään odottanut saavani jotain hieman tukevampaa ruokaa. Kuola valuen olen katsellut, kun muu perhe laittaa suuhunsa milloin mitäkin herkkua. Vihdoin äiti ymmärsi antaa jotain minullekin. Tosin kerran aikaisemmin olen saanut jo nakkikastiketta, mitä ei saa kertoa neuvolantädille missään tapauksessa!



Olen jo aikas iso tyttö. Osaan kääntyillä, ryömiä ja minulla on kaksi hammasta.Niin, ja konttausasentoon nousen myös. Äiti sanoo, että olen perustyytyväinen lapsi, mikä kuulostaa aika persoonattomalta tapaukselta. Voin kertoa, että kyllä sitä luonnetta minultakin löytyy, katselen kuitenkin vielä mallia noista isosiskoista, että miten ne asiat oikein ilmaistaan.

Tykkään katsella Titi-nallea ja BB:tä. Kova kiire minulla on isojen sisarusten leikkeihin. Onnilla on paljon kivoja, pieniä legonappuloita, jotka ovat suosikkeijani. Äiti saa aina kamalan hepulin, kun niitä lähestyn ja alkaa huutamaan ja sitten Onni kerääkin ne äkkiä pois.

Minulla on tänään ollut ihan mukava päivä. Massu on täynnä lämmintä maitoa, olen nukkunut hyvin ja kakka on kulkenut, olen saanut paljon rakastavia suukkoja ja haleja. Mitäs sitä muuta voi toivoa. Toivon teille samanlaista päivänjatkoa! Voikaa hyvin!

Iloa ja valoa, Selma

tiistai 2. marraskuuta 2010

Ilmoitusasiaa...


JOULU ON SAAPUNUT!

Iloa ja valoa, Noora

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Lastenhuoneesta


Meillähän kaikki kolme vanhinta lasta jakavat yhteisen huoneen. Tästä syystä olen päätynyt raikkaaseen puna-siniseen väriyhdistelmään, jota tyttöjen "puolella" hieman vaaleanpunaisella maustetaan.

Koska väritys taisi alunpitäen lähteä juuri noista Mailegin rumpupurkeista, olin tyytyväinen kun satuin löytämään samaan "sarjaan" sopivat matot Zara Home- mallistosta. Koska lattialle tuli väriä valkoisen maton tilalle, piti ruudulliset verhot vaihtaa valkoisiin. Ja jos satutte huomaamaan, niin Onnin yöpöydällä ovat Emilian tekemät ihanat sydämet. Mamman verannalta lähti mukaan tyyliin sopiva tuoli.


Siirin ja Tyynen puolelle taas löysin kaupan ilmoitustaululta vanhan pulpetin. Se on maalattu paksulla, valkoisella maalilla ja vaatisi ehdottomasti maalinpoiston jos siitä hienon haluaisi. Saa nyt kelvata, sillä luulen, että perheemme taiteilija tulee muutaman koukeron tuohonkin kalusteeseen piirtämään. Kiva se on jokatapauksessa ja erinomainen koululeikeissä.



Syyslomavierailtamme saimme ihanan kirjavinkin. Onneli ja Anneli ovat minulle itsellenikin aivan uusia tuttavuuksia. Tuon kirjan myötä huomasin aivan uuden ulottuvuuden äitiydessäni: Minulla onkin jo niin isoja lapsia, että heille voi jo lukea jotain oikeaa ja ihanaa. Maltan tuskin odottaa, että pääsen tutustuttamaan tytöt Annan tai Tiinan tai Maleenan kaltaisiin kirjoihin.

Onneli ja Anneli ovat parhaat ystävykset, toinen vaalea ja toinen tumma ja he asuvat ihan omassa, sievässä talossaan. Luemme kirjaa iltasatuna. Tarina on vielä aivan alussa, mutta jo nyt olen itsekin ihastuksissani pienen, sievän talon huonekuvauksista. Taitavasti kirjoitettu kirja, joka on ehkä hiukan vanhemmille lapsille suunnattu, mutta kyllä jo viisivuotiaatkin jaksavat tarinaa seurata.

Satumaista sunnuntai-illanjatkoa teille ja samalla myös mukavaa viikonalkua. Minulla onkin tulossa kiva viikko, sillä pääsen keskiviikkona Porvooseen korupäiville ja siten myös erääseen ihanaiseen kauppaan... Maltan tuskin odottaa!

Iloa ja valoa, Noora

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Huutokaupasta


Kuten aikaisemmin lupasin, esittelen nyt tuon lipaston, jonka huusin huutokaupasta muutama viikko sitten. Lipasto on loistavassa kunnossa eikä tarvinnut kuin maalia päälleen. Paikkansa se löysi olohuoneesta, aivan paraatipaikalta.

Tarkoituksenani ei ollut tehdä ostoksia, ainostaan nauttia huutokaupan tunnelmasta, mutta yllättäen huomasin olevani ihastuttavan lipaston omistaja. Niin se tunnelma vie vain mukanaan.


Tästä pääsemmekin itse huutokauppoihin, joihin olen aivan hurahtanut. Toki olen lapsena Papan kanssa kiertänyt huutokauppoja, mutta nyt aikuisiällä se on aika uusi harrastus itselleni.

Viimeeksi yritin huutaa lipaston lisäksi myös kaunista, pientä kristallimaljakkoa, hopeista kynttilänjalkaa ja puista Pinocciota niitä kuitenkaan saamatta. Yllättäen ilmaantui vanhempi, miespuolinen henkilö, joka huusi aina huutoni päälle saaden lopulta nuo kaikki himoitsemani esineet itselleen. Oikea kiusantekijä siis, jopa niin selvä, että muut ihmiset kommentoivat asiasta.

Mutta juuri tuo on huutokaupassa parasta. Ja se, että voi iloita kaverin tekemästä ihmeellisestä löydöstä kuten silitystuolista, joka osottautuukin satojen eurojen arvoiseksi harvinaisuudeksi.

Niin, ja vaikka se imetettävä lapsikin olisi kotona, voi saada hampaattoman meklarin taholta tekohengityspyynnön tai nujaniskun päähänsä. Yhtäkaikki, hupinsa siis kullakin!

Meillä vietetään syyslomaa kuulakkaassa pakkassäässä. Loma sujuu aivan kotosalla. Olen varannut kirppispöydän ja nyt järjestellyt ja hinnoitellut tavarat. Onni ja Siiri pääsevät yökylään tänään ja kotiinjääville tarjoillaan siipiä. Kerrottakoon myös, että viikkoon on mahtunut urheilua. Olin nimittäin maanantaina dance-tunnilla ja eilen punttisalilla!

Mukavaa, kirpeää ja aurinkoista viikonjatkoa teille!

Niin, ja kuinkas hyviä kynämiehiä teidän 5-vuotiaat hyppyreistä pyörillä hyppivät pojat ovat? Kysyy nimimerkki Tänään 5-vuotislääkärintarkastukseen menevän pojan, joka kävi jo terkkarilla äiti...

Iloa ja valoa, Noora

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

"Enää yksi yö!"

Siiri totesi noin ensimmäiseksi aamulla silmänsä auki saatuaan ja viimeinen sormi, peukalo oli pystyssä. Kun laskeminen on aloitettu siitä, että avuksi piti ottaa kaikkien sormien lisäksi jopa varpaat, niin se yksi sormi tarkoittaa sitä, että nyt ollaan jo kovin lähellä. Jännittää!

Saamme vieraaksemme kovasti tärkeitä ihmisiä meille kaikille, mutta Siirin onnea on liikuttavaa seurata: ystävä, rakas sellainen on tulossa. Ja on monta päivää aikaa leikkiä yhdessä ja nukkua vierekkäin. On paikkoja, joita pitää näyttää sekä uusia taitoja, jotka esitellä.

Ja saanhan minäkin höpöttelyseuraa. Laitetaanpas siiderit kylmenemään...

Tervetuloa H & I!!!

Tämä oli nyt tällainen juttu, mutta seuraavaksi näette huutokaupan saaliin. Mukavia päiviä toivon myös teille!

Iloa ja valoa, Noora






lauantai 16. lokakuuta 2010

Päivän asu


Muutama päivä sitten kierrettyäni vaatekaupat löytämättä täältä mitään, otin puhelun. Tiedättehän minne? Niinpä, Putiikkiin Rannalla tietenkin. Ja tämän pettämätön Miira minulle lähetti. Mikä ihanuus. Hunky Dory on minulle uusi tuttavuus merkkinä, mutta nyt taisi Molly saada kyllä kovan kilpailijan. Täytyy sanoa, että kyllä Miira tietää vaatemakuni täydellisesti niin värien kuin mallienkin suhteen.


Tunikassa on aivan ihanat, isot hihat, jotka korostavat kauniisti ranteessa olevia koruja.


Lähtiessäni tänään antiikkimarkkinoille, kietaisin kaulaan tuon Vågan huivin tunikan kaveriksi. Asun kruunasivat tietenkin myös saman merkin korut. Vågan koruja on muuten Huldan Huoneeseen tullut taas lisää ja uutta satsia odotellaan ensi viikolla saapuvaksi.


Ja onhan tuo minun tunikani esitelty myös uusimmassa Jeanne d´Arc Livingin lehdessä. Tuosta lehden kuvasta näette varmaankin vatteen mallin parhaiten.

Kun huomenna ohjelmassa on huutokauppaan meno kivassa seurassa, epäilen asuni olevan sama.

Nyt kuitenkin vaihdetaan verkkarit päälle. Ne eivät kestä esittelyä, sillä ovat 10 vuotta vanhat ja haaroista ratkenneet ja muualtakin kuluneet. Mutta juuri siksi kaikista parhaat ja pehmeiksi kuluneet. Ja lukeehan niissäkin pyllyn päällä "queen" ettei totuus unohtuisi...

Sytytetään kynttilät ja nautitaan tästä pikkutalvesta, joka meille vähäksi aikaa on saapunut. Toivotan teille kaikille lukijoille mukavaa iltaa!

Iloa ja valoa, Noora

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Katse käsiin


Pureksittuja kynsiä, revittyjä kynsinauhoja ja vereslihalla olevia kantapäitä...
Taaksejäänyttä elämää, muisto vain!

Laitatin kynnet. Geelikynnet ovat tutut muutaman vuoden takaa, ja nyt tuntui jälleen olevan aika panostaa käsiini ja itseeni ylipäätään. Hieman luksusta arkeen.

Huomaan ihailevani nakkisormiani vaippaa vaihtaessani, lehden sivua kääntäessäni, kauniita koruja esitellessäni. Olen niihin niin tyytyväinen. Ihanaa etten ole sellaisessa työssä, jossa tämäkin onnentunne jäisi haaveeksi.

Arvatkaa mitä tuumasi mieheni, jonka hälyytin syyshommista pihalta ottamaan kuvaa uusista kynsistäni...? Otti sen kuvan kuitenkin, totta kai. Kaikkeen sitä joutuu, kun rouvalla on luksusta luonteessa.

Ihanaa ja turhamaista sunnuntaipäivää kaikille naisille!

Iloa ja valoa, Noora


keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Jutun juurta etsimässä


Täällä vietetään hiljaiseloa. Ei ole oikein mitään kerrottavaa, en keksi mistään mitään sanottavaa. Päivät vaan kuluvat aivan arkisissa touhuissa lasten kanssa. Koska päivisin on niin "tavallista," näen öisin hurjan hauskoja unia. Kuten viime yönä, kun ystäväni hyppi loistavia uimahyppyjä ravintolaillan päätteeksi. Nauratti aamulla. Niinkuin ystäväänikin, kun kerroin jutun hänelle. Olisitpa ollut lähempänä, niin olisimme voineet nauraa kahvikupin äärellä!




Arkisia päiviä sulostuttamaan ostin kukkia. Yleensä teen niin perjantaisin siivouksen jälkeen, mutta nyt niitä tarvittiin jo viikon alkajaisiksi.

Meillä on keskiviikko ja lämppäreitä tiedossa. Mukavaa iltaa kaikille ja kauniita unia!

Iloa ja valoa, Noora

torstai 30. syyskuuta 2010

Vaatekaapin uusi väri


Eilen läksimme markkinoille koko porukalla. Tiedättehän, niille Mikko-markkinoille! Etukäteen hehkutin lapsille ihania rinkeleitä, jollaiset jokainen saisi omakseen ja itse nautiskelin jo ennalta iltapäiväkahvista suuren herkkuni kera.

Kun saavuimme Kirkkopuistoon, ei siellä markkinahumusta ollut tietoakaan. Muutama mummo myi luutiaan ja Puikkonen perunoitaan. Vanhastaan muistin, että Mikko-markkinat olivat tapahtuma kaupungissamme ja luonnollisesti oletin niiden olevan Mikon-päivänä. Näin ei siis olekkaan. Koskas ne kaksipäiväiset markkinat sitten ovat, kertokaa hyvät immeiset?

Kun maalaiset läksivät kaupunkiin markkinahumuun, pukeuduttiin myös hieman paremmin. Tällöin huomasin myös, että tyttöjen kaappiin on eksynyt aivan uusi väri. Tuo lila. Ja tykkään siitä kovasti. Etenkin jos se taittaa hieman mustikkaan, ei aivan kova violetti.




Vaikka emme päässeet markkinoille, niin menimme jätskeille lieventämään pettymystämme. Kivaahan sekin oli! Ja Mumma ja Vaari veivät meidät vielä syömään.

Ihanaa, että viikko on taas hujahtanut ja edessä on viikonloppu. Siirin kanssa ajattelimme suunnata katsomaan lauantaina kilpatanssikilpailuja, ihastelemaan niiden tunnelmaa ja pukuja. Tanssimmehan me taas tähtien kanssa ja kannustamme kovasti täällä kotikatsomossa.

Mukavaa torstai-iltaa kaikille!

Iloa javaloa, Noora